Nostalgia poppikoneet

Nonni, nyt on sekin päivä nähty. Bussiin tuli äänentoisto vaikka aikoinaan taisin uhota, että mun vehkeisiin ei enää ikinä rokkikoneita tule. Koko kuvio lähti eskaloitumaan alkukesästä, kun raahasin pari kasettidekkiä duunipaikan roskiksesta kotitoimistoon ja alkoi tehdä mieli soitinta myös autoon. Ei mitään CD soitinta tai nykyajan MP3 hömpötyksiä vaan ihan oikea kasettisoitin asetettiin tavoitteeksi ja merkkinä piti olla Pioneer. Sellainen oli ekassakin autossa aikoinaan.

Siitä se lähti, vedin sähköt valmiiksi soittimelle. Se oli nopea rasti, sulakerasiassa oli vielä paikkoja vapaana.

Kajarit löytyi omasta varastosta, Pioneer TS-D171 "retrokajarit". Joskus vuonna 1992 kävin nämä Tampereelta ostamassa jostain audiokaupasta ja poppikonevaihe kun meni junnuna ohi, niin laitoin nämä kaappiin odottamaan.

Kajarit piti saada mahdollisimman piiloon eli ovipahvien tai muiden kohteiden rei'ittäminen ei tullut kysymykseen. Askartelin puusta kotelot mitkä mitoitettiin täysin sen mukaan että mahtuvat etupenkkien alle. Muuta hifistelyä en alkanut tekemään. 

Bussin verhoilumattoa oli jäänyt muutama pala hyllyyn joten verhoilin laatikot samaan sävyyn bussin sisustan kanssa.

Sinne ne nätisti istuivat penkkien alle ja kiinni penkkien rautoihin. 

Soitinta metsästettiin pidempään, pari romista ja kirppikset tuli kierrettyä mutta haluttua Pioneeria ei mistään löytynyt. Lopulta tärppäsi ja palstalta löytyi lähes NOS kuntoinen Pioneerin soitin, 90-luvulta.

Pienen tuumailun ja säätämisen jälkeen soittimelle löytyi paikka etuosan "hattuhyllyn" päältä. Kaapeloinnit sai piilotettua kätevästi a-pilarin sisään ja soittimen pulttasin paikoilleen Bilteman asennuskotelon avulla. 

Ikkunat auki, luut ulos ja käytiin rouvan kanssa cruisailemassa pari tuntia ympäri kaupunkia Kylien ja Bad Boys Bluen tahtiin. C-kassu kokoelmat olin jo ehtinyt nauhoitella valmiiksi. Tämähän olikin mukavaa pitkästä aikaa!