sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Hupiakku kiinni

Akun kiinnikettä piti tovi metsästää, lopulta passeli ja edullinen versio löytyi Motonetistä. Motonet "kielellä" akunpidike, itse bongasin tämän vahingossa Google haun avulla. Motonetin omalla haulla ei osunut aiemmin eteen. Hintaa ei ollut kuin 5,90€! Reilu 200mm korkean akun saa kiinni ilman ongelmia, tuotekuvauksen 130-185mm tarkoitti ilmeisesti akun leveyttä.


Hupiakku pysyy nyt tukevasti paikoillaan.


Kuriiri tipautti uuden kylmäkoneenkin heti joulun jälkeen ovelle. Istuu nätisti tuohon apukuskin taakse ja toimii kuin ajatus. Nyt pysyy eväät kylmänä ;)


keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Hupiakku

Joulun alla innostuin tilaamaan bussiin uuden kylmälaukun. Viime kesän helteillä totesin, että kylmäkalleilla on leikitty tarpeeksi kauan. Uusi kylmälaukku toimii sekä sähköllä (230V/12V) että kaasulla. Leiriytyessä mennään verkkovirralla tai kaasulla mutta siirtymätaipaleille päätin askarrella bussiin 12V pistorasian. Ja jotta kylmäkoneisto ei ime vahingossakaan ajoakkua tyhjäksi, niin päätin toteuttaa vihdoinkin erillisen hupiakun.

Kytkennäksi valitsin mahdollisimman yksinkertaisen. Lisäksi hupiakku käyttää samanlaista relettä mikä on tullut laitettua startillekkin, joten riittää kun matkassa kulkee yhtä mallia releitä varaosina. Lähdin oheisella kytkennällä liikkeelle. Hupiakku latautuu kun moottori käy eikä hupiakun perässä olevat laitteet syö ajoakkua, kun ollaan parkissa.

Hupiakun tyrkkäsin kuskinpuolelle konehuoneeseen. Akku odottelee vielä sopivia kiinnikkeitä. Releelle löytyi sopiva paikka moottoriluukun kupeesta.


Hupiakun laitteille ruuvasin oman sulakerasian kabiinin puolelle apukuskin jalkotilaan.


Kylmälaukku tulee sijoittumaan apukuskin penkin taakse joten siihen lähistölle piti saada sähköä. Penkin takana oli sopivasti tilaa mihin mahtui koteloimaan perinteisen 12V pistorasian.


Nyt kun hupiakun sulakerasiasta oli helppo tehdä vetoja, niin nykäisin piuhat myös kuskinpenkin kupeeseen. Upotin mukitelineeseen tupla USB-rasian. Eipä tarvitse enää leikkiä powerbankkien kanssa, puhelimet latautuu jatkossa tästä. 

Tämä USB rasia oli tosin hieman pettymys, rasiassa palaa jatkuvasti sininen valo. Kyllähän se sininen valo paketin kyljessäkin mainittiin mutta että se palaisi jatkuvasti! Ei tuo valo kauheasti virtaa tuntunut imevän mutta kuitenkin.


Rokkikoneenkin siirsin ajoakulta hupiakun perään. Eipähän tarvitse enää jännittää, jos sattuu soitin jäämään päälle aamuyön tunteina ;)




sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kohta mennään

Kone alkoi olla asennusvalmis mutta kytkinkopassa helmeillyt öljy hieman huolestutti. Kurkkasin painelaakerin taakse ja kytkinakselin stefahan siellä vähän päästeli öljyä lävitseen. Oiskohan tuolla jotain 10000 ajettu. Ei se pahasti falskannut mutta pikkuisen kuitenkin.


Vaihdoin stefan uuteen ja tsekkasin vielä startin puslankin.

Sunnuntain iltapuhteiksi tunkkasin koneen paikoilleen. Nyt uupuisi enää vetokoukku ja takapuskuri. Sitten sormet ristiin, että tekniikka pysyy kasassa ainakin vuoden eteenpäin ;)



sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Kansi kunnossa

Muutaman mutkan kautta kiertänyt kansi olisi taas kotona. Kaikkien vastoinkäymisien lisäksi myös koneistamolla oli ongelmia työstökoneiden kanssa ja kansi jouduttiin lopulta käyttämään vielä kolmannen osapuolen työstettävänä.

Nyt on tiivistepinnat sipaistu suoriksi. 


Kansista lähti 0.30mm tavaraa joten sylintereiden alle piti lisätä saman verran tavaraa. Sattui käymään hyvä tuuri. Sylinteriputkien alla oli alunperin 0.20mm shimmit ja hyllystä löytyi 0.50mm shimmit joten riitti kun korvasin ohkaisemmat vain uusilla paksummilla.


Kannen sujautin paikoilleen uusilla kannentiivisteillä. Pyörittelin konetta vielä varmistuakseni ettei missään ole enää ohivuotoja.


Tsekkasin nostajat. Hyvä että tarkastin, nehän oli taas pehmeinä joten pääsin ilmaushommiin. Venttiilien säädöistä ei tule mitään jos nostajat ovat valuttaneet öljynsä pihalle. Alkaa muuten sujua aika ripeästi hydraulinostajien purku, täyttö öljyllä ja kasaus ;)


Sitten meni vielä tovi ruuvaillessa jäähypeltejä ja muita hilppeitä paikoilleen.


Napista käyntiin. Muuten hyvä mutta vasemmalta puolen kuului vieläkin pieni tsupsutus ja se loppui, kun nelosen tulpanhatun nappasi kone käydessä irti. Mittasin puristukset ja ne olivat OK kaikissa sylintereissä joten seuraavaksi lämmönvaihdin irti. Sieltähän se syy ääntelylle löytyi. Nelosen pakosarjan laippa oli murtunut irti putkesta ja puhalteli läpi. 

Käytin vanhaa kantta jiginä ja hitsasin laipan lämmönvaihtimeen kiinni. Lämmönvaihdin takaisin paikoilleen ja sormet ristiin.

Kone käyntiin ja tadaa, ylimääräiset äänet olivat kadonneet! Kaipaa vielä kaasareiden ja sytkän säätöä mutta muuten vaikuttaa hyvältä. Kesä tulee!








sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Moottori koekäytetty

Loppuviikosta sain moottorin sille mallille että, napista käyntiin ja säätämään.


Lauantai aamuna talliin ja nappia painamaan. Ylläri pylläri, ei lupaakkaan eikä kirveelläkään käyntiin. Venttiilikopat auki ja siellähän oli joka ikinen nostaja taas ihan pehmeänä. Olivat valuttaneet öljyt pihalle, kun nostajien asennuksesta oli mennyt reilu viikko. Asennusvaiheessa kaikki nostajat oli vielä olevinaan OK. 

Ei auttanut kuin purkaa nostajat esiin. Jokainen nostaja yksitellen atomeiksi ja öljyllä täyttö. Päältä painaen ei ilmaus näillä nostajilla tunnu onnistuvan joten täyttö käsipelissä on ainut varma konsti. 


Nostajia purkaessa yhdestä otti ja karkasi lukitusjousi. Kuului vain naps jostain takavasemmalta ja jousi oli lopullisesti kadoksissa. Onneksi hyllyssä oli hydraulinostajia mistä sain jousen ryöstettyä ja pääsin etenemään.


Koneisto takaisin nippuun ja yrittämään uudelleen. Edelleenkään ei lupaa. Tsekkasin tulpat ja ne oli aivan märät. Myös sylinteriputkissa näkyi kunnon bensalammikot. Syyttävä sormi osoitti seuraavaksi kaasareita joten nappasin hyllystä toisen kaasariparin. Sylintereiden ja tulppien kuivattelun jälkeen paukautti pari kertaa kaasariin päin. Sytkää kun aloin tarkastamaan, niin tajusin että venttiilithän aukeavat ihan väärässä järjestyksessä. Oli sitten runkolaakereiden vaihdon yhteydessä keskittyminen herpaantunut ja virranjakajan akseli oli livahtanut 180 astetta pieleen. 

Käyttöakseli magneetilla onkien varovasti ylös ja kiepautus 180 astetta. Hipaisu starttinappiin ja kone hörähti kerrasta käyntiin! 

Vaihdoin rempatut alkuperäiset Solexit takaisin ja niilläkin kone toimi kuin ajatus. Läppäakseleiden korjauksen jäljiltä nämä olivat kuin uudet. Säädöt sai hetkessä kohdalleen. Ennen läppäakseleiden korjausta näitä ei saanut säädettyä hyväksi millään. Parin euron puslilla oli uskomaton vaikutus säädettävyyteen ja kaasareiden toimintaan!


Koneen lämmettyä alkoi vasemmalta puolen kuulua pientä säksätystä. Aivan kuin pakosarja olisi falskannut aavistuksen. Jätin koneen yöksi jäähtymään ja sunnuntai aamuna kukonlaulun aikaan takaisin tutkimaan mistä ääni kuuluisi. 

Eihän siellä mikään pakosarja vuotanut vaan nelossylinteri puhalteli kannen ja sylinteriputken välistä.    Puristukset oli nelosessa baarin verran vähemmän kuin muissa sylintereissä ja nelosesta kuului aina suhahdus, kun konetta käsin pyörittelin. Jäähypellit irti ja siellähän se vika näkyi ihan silmälläkin katsoen.

 

Tuli koneistamoreissu. Kannen tiivistepinnassa tuntuu ihan selvä monttu sormellakin kokeillen ja siitä puhaltelee ohi. Taisi keväällä käydä tuuri ja silloisilla kannentiivisteillä tämä sattui just ja just tiivistymään. Täytyy sipaista kansista siivu pois ja lisätä saman verran tavaraa sylinteriputkien alle.


Ei tätä ihan vielä päässyt lusikoimaan takaisin konehuoneeseen... vaikeuksien kautta voittoon ;)



sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Pikkuisen kaasariremppaa ja narinaa Brosoleista

Näihin uustuotanto Solex/Brosol PDSIT 32-34 kaasareihin en ole ollut tyytyväinen. Helpot nää on säätää, käy ja kukkuu ihan OK mutta muutama asia on häirinnyt kokoajan, kun nämä nyt pari kesää ovat koneen päällä olleet.

Näitähän myydään type 4 koneisiin tyyliin "suora vaihdokki orggis Solexien tilalle". Ei ole tainnut kaasareiden valmistaja tai kauppiaat ikinä näitä edes kokeilla mihinkään type 4 koneen päälle bussissa orggisten tilalle.

Oheisessa kuvassa eniten *ittuttavat kohdat keltaisin nuolin.

Joo, se alkuperäinen ilmanputsari kyllä menee tuohon kaasarin päälle mutta jotta se edes jotenkin tiivistyisi tai pysyisi paikoillaan, pitää kaasariin pujottaa kaksi alkuperäisen Solexin tiivistekumia päällekkäin. Lisäksi kaasarista puuttuu paikka klipsulle/pannalle mikä pitelee alkuperäistä ilmanputsaria paikoillaan.

 Kaasareissa ei ole minkään valtakunnan palautusjousia tai edes paikkoja sellaisille. Näihin virittelin jousen vähän vinoon, ei toimi hyvin ja kaasuvivustoon olen joutunut lisäämään yhden pielavetisen jousen myös. Alkuperäisissä Solexeissa palautusjousi on ja se myös toimii kuin ajatus. Mikähän aivopieru tässä on ollut ettei ole voinut kopioida alkuperäistä mekanismia suoraan ?!?

Kaasuvivun pallonivelen kiinnityspistettä jouduin jatkamaan reilu 15mm jotta alkuperäisen type 4:sen kaasuvivuston sai edes jotenkuten toimimaan. Alkuperäisellä pallonivelellä kulmat tulevat sellaisiksi ettei bussin vivusto toimi ollenkaan tai kanittaa sieltä täältä enempi vähempi. Tällä jatketulla mallilla on kokoajan ollut pelko persiissä, että milloin se sieltä vääntyy tai muuten pettää.


Ahdistus kasvoi nyt niin suureksi että aloin tutkimaan alkuperäisten kaasareiden läppäakseleiden holkitusta uudelleen. Aiemmin en ollut tähän hommaan alkanut kun netistä lueskellut jutut antoivat sellaisen kuvan että vaatii jotain spesiaali työkaluja tai holkitus oli toteutettu jotenkin kyläseppä tyyliin erilaisilla tee-se-itse virityksillä. Jotkut olivat teettäneet toteutuksen jollain kaasari specialistilla kovaan hintaan ja runkojen lähettely maailmalle ei kiinnostanut.

Kaivoin romulootasta yhdet läppärungot esiin. Hämmästys oli suuri kun kuluneet puslat lähtivätkin todella helposti irti! Sopivalla kierretapilla ja poranterällä kikkaillen puslat nousivat ylös ja läppärunkoon ei jäänyt mitään jälkiä.


Nyt kun pusla oli käsissä, niin paljastui että tämähän onkin ihan "standardi" pusla, sisähalkaisija 8mm, ulkohalkaisija 10mm ja pituus 10mm. eBaystä pussillinen puslia tilaukseen, ei maksa kuin muutaman euron kipale.


Uudet puslat painoin paikoilleen. Tämäkin meni kuin Strömssössä, ei mitään ongelmia.


Läppäakselit olivat vielä OK kuntoiset ja tadaa, välykset katosivat. Nämä on nyt paremmat kuin nuo uustuotanto Brosolit! Seuraavaksi läppärungot vaihtuu näihin alkuperäisiin kaasareihin ja uustuotanto Solexit uhraan moottoripyöräprojektiin.





lauantai 27. lokakuuta 2018

Laakeriremppaa

Uudet nokkalaakerit hierottu paikoilleen ja päittäisvälys säädetty kohdalleen. Nokan painelaakerin pettämiselle en mitään syytä löytänyt, joko kohdalle sattui vain huono yksilö tai sitten oma asennusmoka tai jotain. Katsotaan kauanko kestää tällä kertaa.


Lohko kasassa ja momentissakin nokka pyörii nätisti. Kaikki tällä puolella siis OK.


Kampuran kanssa alkoikin sitten hommat tökkiä. #2 laakeri ei enää asettunutkaan paikoilleen millään, iski kampuran aina jumiin kun viimeiset kiristykset teki lohkoon. Testasin romulootasta löytyneillä käytetyillä orggis laakereilla ja niillä kampura pyöri ilman ongelmia eli vika oli näissä 3000 kilsaa ajetuissa laakereissa. Purettaessa kampura pyöri ilman ongelmia mutta näköjään nämä uustuotantolaakerit (kuvassa vasemmalla) eivät kestäneet enää uudelleen kasausta.


Eilen postipoika oli tipauttanut uudet runkolaakerit postilaatikkoon ja päästiin eteenpäin. 


Tadaa, ongelmat katosivat! Lohko on taas momentissa ja kaikki liikkuu/pyörii niin kuin pitääkin.



tiistai 9. lokakuuta 2018

Klonk klonk

Jep jep, siellähän se oli nokkalaakeri mennyt piloille. Päittäis välystä oli reilu 0,7mm. Viime talvena nokan päittäisen säädin tehtaan arvoihin. Mikähän mahtoi rikkoa laakerin...


Uudet laakerit lähti aamulla tilaukseen ja niputetaan paremmalla onnella kasaan.


sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Ajokausi ohi...

2018 ajokausi olisi nyt taputeltu. Viime viikolla laitoin bussin seisontaan. Reilu 3000 kilsaa tuli mittariin. Kaksipyöräiset veivät voiton tänä kesänä ajeluissa.

Pesu, pukeille ja purkuun.


Perjantai iltana nyppäsin koneen irti. Tämä alkaa sujua jo rutiinilla, nyt ei mennyt enää kuin muutama tunti. Kesällä ilmestynyt, tyhjäkäynnillä kuuluva sivuääni vaivasi niin paljon että pakko sen syy on selvittää.


Sieltähän se äänen lähde lopulta löytyi. Nokasta kuuluu selvä naksahdus tietyssä kohtaa ja aivan kuin nokka liikahtelisi edestakaisin. Taitaa olla painelaakeri ainakin poikinut.


torstai 20. syyskuuta 2018

Hyvästi pitkä leima

Eilen piti vihdoista viimein päästää irti pitkästä leimasta. Alkukesän katsastusmuutosten takia mahdollisuus pitkään leimaan poistui. Tähän saakka on tullut katsastettua bussi aina kerran vuodessa ja samalla leimalla on voinut sitten ajaa kaksi kesää. 

Katsastusta piti tällä kertaa venytellä mahdollisimman pitkälle, kun seuraava katsastuksen viimeinen päivämäärä määräytyy jatkossa leimapäivän mukaan. Bussin pitkä leima meni vanhaksi jo elokuun lopussa joten annoin auton seisoa pari viikkoa jotta ensi vuonna saa ajaa reilusti syyskuun puolelle ilman että välissä tarvitsee käydä konttorilla. 

Tässä oli hyvää aikaa tehdä tarvittavat tarkastukset autoon. Takajarruille tein normi säätöoperaation, samoin käsijarrulle. Ainut vika minkä löysin oli jarruvaloanturi. Jarruvalot eivät syttyneet enää kun jarrua painoi.

Motonetissä sattui onneksi olemaan yksi anturi hyllyssä joten sieltä sellainen matkaan ja auton alle makoilemaan.




Anturi oli nopeasti vaihdettu ja kurvasin konttorille. Päästölaputkin olin jo pari viikkoa sitten hakenut ja operaatio konttorilla oli hyvin nopeasti suoritettu. Auto hyväksytysti läpi ja taas saa vuoden ajella. 


maanantai 20. elokuuta 2018

Kesäkauden päättäjäiset 2018

Viikonloppu vietettiin Pohojosen jaoston kesäkauden päättäjäisissä. Paikkana Emolahti, Pyhäsalmi. Huippu reissu, kelit suosivat, seura mitä parhainta ja paljon ilmajäähyjä.


Reissun jälkeen puola oli vaihtokunnossa. Vielä Pyhäsalmella konehuone oli puhdas mutta kotona kun satuin luukun alle kurkkaamaan, niin siellähän se puola oksensi öljyä pihalle. 


Hopeinen brassi Bosch kesti kahden kesän ajelut.


Viikko sitten ostettu Bilteman öljytön suurtehopuola pääsikin samantien testiin. Alunperin tämä oli tarkoitus laittaa moottoripyörään mutta köllötelkööt nyt tovin tuolla bussin konehuoneessa.


maanantai 23. heinäkuuta 2018

Bussilla itäpyörä ralliin

Viime viikonlopun ohjelmassa oli RoikkaRalli Ristijärvellä. Samalle viikonlopulle oli tarjolla myös Bussfest Somerolla mutta aikani kun arvoin ja seurailin säätiedotteita, niin suuntasin bussin keulan torstaina kohti kainuuta. Boxerin pärinää oli sielläkin tarjolla. Leirikamat autoon ja Dnepr peräkärryyn.


Nyt oli hyvä tilaisuus koeponnistaa bussin lämmönsietokyky. Ajoin täydessä lastissa, ilman taukoja Jyväskylästä Ristijärvelle, noin 380km. Kuopiossa tankkasin, sammuttamatta konetta ja taas menoksi. Ulkona oli koko päivän vähintään +30 astetta lämmintä. Kuopiossa kurkkasin pikaisesti öljypohjasta IR-mittarilla lämmöt, 105 astetta. Ei siis mitään hätää. Kajaaniin saavuttaessa parin isomman ylämäen jälkeen kävin vielä kurkkaamassa ja sittenkin irtosi vain 115 asteen lukemat eli ei edelleenkään mitään hätää. Tällä voi näköjään työntää menemään tuntikausia helteessä ilman huolen häivää!

Ainut "ongelma" on, että vasen käsi on nyt ruskeampi kuin oikea. Sen verran kuuma keli oli, että piti ajaa koko matka ikkuna auki ja luu pihalla.

Ristijärven Pirtti Camping oli siisti ja leppoisa paikka. Kolme yötä vierähti nopeasti ja kelit suosivat. Bussi ja sivuteltta toimi majoituksena ja Dneprillä kurvailin lähiympäristössä. 


Dnepr mahtui yöpymään kivasti sivuteltan eteisessä.


Niin ja oli siellä muutama muukin lajitoveri, boxerit pärisivät iloisesti koko viikonlopun.



tiistai 17. heinäkuuta 2018

Nostalgia poppikoneet

Nonni, nyt on sekin päivä nähty. Bussiin tuli äänentoisto vaikka aikoinaan taisin uhota, että mun vehkeisiin ei enää ikinä rokkikoneita tule. Koko kuvio lähti eskaloitumaan alkukesästä, kun raahasin pari kasettidekkiä duunipaikan roskiksesta kotitoimistoon ja alkoi tehdä mieli soitinta myös autoon. Ei mitään CD soitinta tai nykyajan MP3 hömpötyksiä vaan ihan oikea kasettisoitin asetettiin tavoitteeksi ja merkkinä piti olla Pioneer. Sellainen oli ekassakin autossa aikoinaan.

Siitä se lähti, vedin sähköt valmiiksi soittimelle. Se oli nopea rasti, sulakerasiassa oli vielä paikkoja vapaana.


Kajarit löytyi omasta varastosta, Pioneer TS-D171 "retrokajarit". Joskus vuonna 1992 kävin nämä Tampereelta ostamassa jostain audiokaupasta ja poppikonevaihe kun meni junnuna ohi, niin laitoin nämä kaappiin odottamaan.


Kajarit piti saada mahdollisimman piiloon eli ovipahvien tai muiden kohteiden rei'ittäminen ei tullut kysymykseen. Askartelin puusta kotelot mitkä mitoitettiin täysin sen mukaan että mahtuvat etupenkkien alle. Muuta hifistelyä en alkanut tekemään. 


Bussin verhoilumattoa oli jäänyt muutama pala hyllyyn joten verhoilin laatikot samaan sävyyn bussin sisustan kanssa.


Sinne ne nätisti istuivat penkkien alle ja kiinni penkkien rautoihin. 


Soitinta metsästettiin pidempään, pari romista ja kirppikset tuli kierrettyä mutta haluttua Pioneeria ei mistään löytynyt. Lopulta tärppäsi ja palstalta löytyi lähes NOS kuntoinen Pioneerin soitin, 90-luvulta.


Pienen tuumailun ja säätämisen jälkeen soittimelle löytyi paikka etuosan "hattuhyllyn" päältä. Kaapeloinnit sai piilotettua kätevästi a-pilarin sisään ja soittimen pulttasin paikoilleen Bilteman asennuskotelon avulla. 


Ikkunat auki, luut ulos ja käytiin rouvan kanssa cruisailemassa pari tuntia ympäri kaupunkia Kylien ja Bad Boys Bluen tahtiin. C-kassu kokoelmat olin jo ehtinyt nauhoitella valmiiksi. Tämähän olikin mukavaa pitkästä aikaa!