Levyjarruprojekti kun ei etene halutulla tahdilla, niin päätin antaa vielä yhden mahdollisuuden rummuille. Kesällä osui silmiin muutamilla foorumeilla juttuja rumpujen raapimisesta jarrukilpiin. Omassa bussissani tuo ongelma on ollut alusta saakka. Nähtävästi tästä samasta ongelmasta kärsii maailmalla useampikin bussikuski. Osalla kihnuttaa vanhat osat, osalla uudet, osalla niiden kombinaatiot, osalla ei mikään vaihtoehto.
Viime kesän ajelin vanhoilla sorvatuilla rummuilla mitkä tahtovat olla hieman soikeat ja niillä jarrut jumpsuttavat ärsyttävästi hitaassa vauhdissa jarrutettaessa. Hyllyssä oli pari iskemätöntä saksalaista rumpua mutta tällä kertaa ei kiinnostanut sorvata sisäreunasta tavaraa pois joten päädyin kokeilemaan 3mm spacereita rummun ja navan välissä. Tämän kun olisi älynnyt jo silloin ekalla kerralla jarruja kasatessa. Nyt ei kuulunut kihnutusta mistään ja jarrutkin sain säädettyä niin että ne ottavat tasaisesti!
Katsotaan kuinka paljon pääsee ärräpäitä kun kevät koittaa ja selvitään tienpäälle kokeilemaan :D
Kyllä pukki tietää! Viisi vuotta metsästin tätä puuttuvaa jäähypellin palasta ja nyt pukki sellaisen toi. Ens viikolla kevyt puhallus ja pulverit pintaan.
Uutta tekniikkapakettia varten alkaisi kaikki palikat olla keräiltynä. Jospa loputkin osat saapuisivat vuodenvaihteen jälkeen maailmalta, niin pääsisi niputtamaan kasaan. Black friday ja joulu tarjouksia ihmetellessä lähti mopo keulimaan ja tähän uuteen koneeseen ei siirrykkään vanhasta koneesta kuin termostaatti ja jäähypellit ;) Vanhalle tekniikallekkin on jo keksitty uusiokäyttöä.
Kaks kesää mä sit maltoin tällä tekniikalla ajaa. Tarkoitus oli työnnellä vielä tuleva kesä samalla koneella mutta black friday muutti suunnitelmat. Uutta konetta olen hissukseen rakennellut ja puuttuvat osat sattuivat olemaan niin hyvässä tarjouksessa osakaupassa, että menin ja laitoin tilauksen vetämään. Nyt viikonloppuna nykäisin sitten bussin ilman ja vanha kone olisi enää paria pulttia vaille irti.
Uusi lohkonpuolikas odottelee jo kampuraa ja nokkaa soviteltavaksi. Vanhasta koneesta on tarkoitus hyödyntää sylinteri/mäntä-setti ja muutamia muita pikkuosia.
Dropit jäi haaveeksi. Etuakseli kun on jonkun edellisen omistajan toimesta askarreltu alunperin juniksen madallusta varten, niin pallukassa alustan korkein asento on tällainen.
Tuosta jos vielä raapaisisi dropeilla 2,5" pois, niin tulis renkaat kabiinin puolelle :D
Noh, mennään näillä. Yllättävää kyllä, ei tuo keula silti mikään kivireki ole. Oisko säätöpalojen asento just sellainen, että joustoakin jää vielä vaikka näin matalalle korkeus asettuukin. Säätöpaloilla tän saa kivireeksikin ja ihan tonttiin kiinni, jos niin haluaa joskus tehdä. Purkuoperaation ohessa paljastui muitakin löystyneitä kohteita kuin kuskinpuolen iskari. Nyt kun kaikki on taas niputettu oikein ja momenttiin kiinni, niin kaikki kolahtelut/sivuäänet katosivat. Pitäisi näköjään säännöllisesti tsekata joka mutterin kireys.
Napoja kun asentelin paikoilleen, niin huomasin että laakerit tuntuvat hieman oudoilta. Pelkääjän puolen ulompi laakeri rohisi ja rahisi käsin pyöritellessä selvästi ja ei tuo kuskin puolikaan kauhean hyvältä tuntunut.
Ajossa nämä ei vielä oireilleet mitenkään mutta vaihdoin varulta uudet kummallekkin puolelle. Mukavampi nyt kuin ens kesänä jossain pohjosen turneella tienposkessa. Febit kestivät siis noin 15000km. Tilalle tyrkkäsin jotkut uudet tarvikkeet, katsotaan miten kauas niillä päästään. Kuskinpuolen vanhat laakerit laitoin hätäapupakkiin varalle, pääsee niillä ainakin kotia saakka, jos uudet poikivat reissussa.
Sunnuntaina laitoin bussin seisontaan ja tallikausi alkoi alustarempalla. Maanantaina nykäisin bussin ilmaan ja aloitin keulan tutkimisen.
Kesästä saakka satunnaisesti kuuluneelle kolahtelulle kuskin puolelta löytyi heti purkuvaiheessa selitys. Iskari oli yläpäästään löysällä ja kolisi. Jännä juttu, keväällä kaikki iskarit kiersin käsin ravistellen läpi eikä silloin ollut löysää missään. Jostain syystä kuskinpuolelta olen joutunut jo pariin otteeseen kiristämään niin etu- kuin takaiskarinkin yläpultin. Löystyvät itsekseen. Täytyy tällä kertaa kasata lukitteen kera.
Tarkastin samalla lehtijouset, etuakseliston laakerit ja nivelet. Jouset jäi aikoinaan bussia kasatessa tsekkaamatta. Jouset osoittautuivat ehjiksi. Hyvä näin. Varaosa jousinippujani kun viikonloppuna tutkin, niin huomasin että viimeisen puolen vuoden aikana osa niistäkin oli itsekseen katkeillut hyllyssä maatessaan!
Kuskinpuolen ylä- ja alapalloissa on edelleen aavistuksen välys. Ollut siitä saakka kun bussin kasasin eikä tuo ole katsastuksessa vielä haitannut. Kyllä niillä vielä ensi kesän ajaa, sitten vaihtoon. Akseliston laakeritkin olivat hyvässä kunnossa joten niillekkään ei tarvitse tehdä mitään, kolinan lähteeksi kun paljastui iskari.
Tarkoitus oli nyt vihdoista viimein asentaa droppiolat mutta tämä projekti kariutui heti alkuunsa. Akselistossa olevat säätöpalat on edellinen asentaja laittanut sellaiseen asentoon, että keula on nyt käytännössä niin korkealla kuin sen voi tällä akselilla saada. Eli nyt ollaan noin 3-3.5" matalemmalla kuin orggis korkeus. Meinasin nostaa keulaa droppiolkien verran mutta eihän se onnistunutkaan. Dropeilla ja akselin säädöillä vehkeen saisi laskettua maan sisään, sen verran löytyy säätövaraa alaspäin ;)
Noh, tällä setupilla on jo ajettu kolme kesää ja ei tuo nyt niin huono ajettava ole että kannattaisi koko etuakselistoa alkaa vaihtamaan toiseen. Tasaisella tiellä bussi kulkee kuin juna mutta vähän ehkä kaipaisin joustoa enemmän pahimpiin routavaurioihin.
Tässä samalla tuli todettua sekin, että jos dropit laittaisin, niin mielellään vaihtaisin samalla 1-2" kapeamman akselinkin. Dropeilla ja tällä akselilla nykyinen rengastukseni raapisi pyöränkaariin, ei kiva.
Viikonloppuna keula takaisin nippuun ja siirretään katse muihin talveksi suunniteltuihin kohteisiin.
Pohjosen reissun jälkeen ei ole tullut ajeltua kuin työmatkoja ja muutama paikallisjaoston kuukausi meetinki. Tänään potkittiin vielä renkaita Hirvaskankaalla, muutaman ilmajäähyn voimin.
Kelit kun ovat olleet pääsääntöisesti mitä sattuu, niin hyvinä päivinä on tullut kelattua kilsoja lähinnä moottoripyörän selässä. Bussilla reissaaminen on vähän jäänyt, ei sitä sateessa ole kehdannut alkaa leirielämää viettämään. Kilometrejä kertyi tälle kesälle vain 3400.
Huomenna bussin pesu ja virallinen tallikauden aloitus. Talven suunnitelmissa olisi etuakseliston läpikäynti. Uudet lehtijouset, laakerit ja droppiolat. Tarkoitus olisi pysyä yhtä matalalla kuin tähänkin saakka mutta paremmalla jousituksella ja ilman kolinoita töyssyissä.
Yksi moottoriaihiokin tuolla tallin nurkassa odottelee, viimeistään 2019 keväälle pitäisi saada autoon sellainen kone minkä kanssa ei tarvitse tapella päästötesteissä.
Pohjoiseen helteessä ajellessa huomasin, että kone tahtoi jälkikäydä aika reippaasti aina sammutettaessa. Keväällä kun uudet Brosolit nurkkiin heitin, niin vähän ihmettelin cut-off-solenoidien puutetta. En asiaa silloin sen kummemmin murehtinut, kun jälkikäyntiä ei esiintynyt. Nähtävästi pidempi yhtäjaksoinen ajo ja lämmin keli toivat tämän käyttäytymisen esiin. Samalla kuumakäynnistyvyys heikkeni todella paljon.
Nyppäsin kaasarin kyljessä olevan nipukan irti ja sehän olikin aivan cut-off-solenoidin näköinen suutin mutta luonnollisesti pysyi kokoajan auki.
Työkalupakissa sattui olemaan yksi sähköventtiili mukana ja totesin, että sehän passaa ihan nätisti myös näihin uustuotanto Brosoleihin. Laitoin venttiilin oikeanpuoleiseen kaasariin, kun se näytti sammutuksen jälkeen aina hieman tulvivan. Jälkikäynti loppui tähän ja kuumakäynnistyvyys parani taas hieman.
Tämä reissu meni teknisesti ihan OK mutta mikään matkasuunnitelma ei pätenyt, tilanne niin sanotusti eli jatkuvasti. Muun muassa yksi ruokamyrkytys grilliruokailun jälkeen tai ainakin se siihen viittasi. Vain yksi seurueesta sairastui ja siinä paloi reilu vuorokausi tautia parannellessa.
Seurueen taas pysyessä tolpillaan, kurvasimme kuutamossa takaisin Jyväskylään. Yhden pysähdyksen taktiikalla.
Kotona kaivelin hyllystä sähköventtiilin myös vasemmalle puolen ja nyt kone ei käy enää jälkikäyntiä. Nämä alkuperäiset Brosolien suuttimet heitin varaosalaukkuun, jos sähköventtiilit poikivat reissussa, niin näillä "dummy venttiileillä" pääsee ainakin jatkamaan matkaa.
Kelit suosivat taas kerran bussimatkailijoita, lämmintä riitti ja aurinko paistoi lähes jatkuvasti.
Aamulla herättiin makuupusseissa Ruovedellä ja illalla painettiin päät tyynyyn Ylitorniolla. Pestiin koneellinen pyykkiä Jyväskylässä ja todettiin, että mitäs sitä sohvalla makoilemaan kun pohojosessa näytti aurinko paistavan.
Aurinko ehti just laskea, kun perille päästiin noin klo 23:00.
Keväällä kaasarit kun uusin, luulin päässeeni eroon käynnistysongelmista kuumana. Kelien lämmettyä näyttäisi kuumana sahaamisen tarve taas ilmestyneen takaisin. Nyt kun päivä ajettiin 25 asteen "helteessä", niin Kemissä ei meinannut akku enää jaksaa pyörittää konetta käyntiin. Viime hetkellä hörähti käyntiin ja selvisimme perille.
Aamulla paikalliseen varaosaputkaan ostamaan uusi akku, ettei nyt sen takia ainakaan jäädä tienpäälle. Yksi akku sattui hyllystä löytymään, oikealla napaisuudella.
Vanha akku paljastuikin samalla ainakin 7 vuotta vanhaksi. Oli näköjään jäänyt käyttöön vanha akku mikä on useamman kerran tullut sahattua loppuun toisessa harrastepelissä. Akun päällä ollut tarkistusreikä sanoi että akku kiireesti vaihtoon ;) Itse muistelin, että olin ostanut bussiin uuden pari vuotta sitten, väärin muistin. Nyt jaksaa taas uudella akulla pyörittää!
Nähtävästi kaasarit vain kiehuvat/tulvivat kuumana vaikka imusarjan välissä on lämpöeristeetkin. Hieman helpotusta ongelmaan sain poistamalla bensansuodattimet konehuoneesta.
Huomasin, että kuumana kun koneen sammutti, niin suodattimetkin tyhjenivät täysin. En tiedä syntyikö tuossa joku sopiva ilmalukkokin. Kylmänä lähtee käyntiin kuin palmun alta mutta kuumana sai veivata todella kauan. Ilman suodattimia tuntusi selviävän huomattavasti lyhemmällä veivaamisella.
Nyt kohti uusia seikkailuja. Aurinko paistaa edelleen joten mikäs täällä on ollessa. Aamulla bongasin yhden pilven ;)
Viikonloppuna kurvattiin Biffiin (Bug In Finn 2017) Ruovedelle. Paikalle ehdittiin perjantaina noin tunti virallisen alkamisajankohdan jälkeen. Leiripaikkaa joutui hetken etsimään, lajitovereita oli paikalla jo tässä vaiheessa ihan kiitettävästi.
Teltta nousi nopeasti bussin kylkeen ja vaihdettiin vapaalle.
Viikonloppu vierähti mukavasti rennossa seurassa, kelitkin suosivat retkeilijöitä. Pe-la yönä oli pari pisaraa tullut mutta muuten aurinko paistoi koko viikonlopun ajan!
Kuulemma noin 300 VW autokuntaa vieraili saaressa eli nähtävää riitti.
Sunnuntaina kiskaistiin aamupala nassuun ja pyyhkäistiin takaisin Jyväskylään. Onni suosi jälkeen. Teltta tuuletettiin ja kuivattiin auringon paisteessa. Ensi vuonna uudestaan!
Jarruongelmat näyttäisivät olevan historiaa. Ei jumituksia eikä jumpsutuksia, vajaa 400km pyörähti päivän aikana mittariin.
Samalla tuli testattua öljyjäähyn puhallinta. Pelkkä öljyjäähy tuolla takapyörän takana olevassa kotelossa ei vaikuttanut yhtään, kuten jo aiemmin taisinkin mainita. Nyt lykkäsin puskurin sisään piiloon 50mm ilmanohjain putken mikä ohjaa ajoviimaa kennoston päälle. Lisäksi laitoin kennon päälle sähköflektin mikä pyörii kokoajan kun auto on käynnissä. Sandwitch-adapterin termostaatti hoitaa öljyn ohjailun ihan mallikkaasti kennostolle ja sen ohi aina tarpeen mukaan.
Tällä setupilla on tullut nyt kurvailtua jotain 5-600km ja vahvasti vaikuttaisi siltä, että öljynlämmöt tippuivat noin 10-15 astetta.
Kilometrit ovat tänä vuonna jääneet vähäisiksi. Pääsyynä alkukesän tekniset vastoinkäymiset mutta eipä nämä kelitkään ole kauheasti houkutelleet retkeilemään. Jospa tämä tästä, eilen illalla oli jo ihan kiva keli hetkittäin vaikkakin aika kylmä.
Aamulla olin heti seitsemän jälestä Etran ovenkahvassa kiinni. Tarkoitus oli ostaa muutama shimmi navan taakse millä saisi ainakin testattua uusia rumpuja. Yllätys yllätys, just niitä kokoja mitä olisin tarvinnut ei ollut hyllyssä ja meni tilaustavaraksi. No okei, en oikeasti enää jaksanut edes yllättyä.
Takaisin verstaalle ja auton alle. Ajattelin kasata ja säätää jarrut nyt kuitenkin niin pitkälle kuin pystyn ilman shimmejä. Yksi asia johti toiseen ja päädyin kokeilemaan vanhoja rumpuja vielä kertaalleen. Nyt uusilla kilvillä ja muilla rojuilla varustettuna sainkin kehittyä kengät ilman ongelmia ja kengät ottivat tasaisesti rumpuihin! Jospa nämä rummut eivät olleetkaan ropellit vaan jumpsutus johtui vanhoista kilvistä tai jostain muista komponenteista. Pyyhkäisin vanhojen rumpujen huulesta vielä pikkuisen tavaraa pois ja nyt ne eivät ottaneet enää kiinni uusien kilpien pohjaan.
Koeajolla jarrut ottivat tasaisesti mutta hetken kurvailun jälkeen alkoi oikea puoli taas lämmetä ja jumittaa. On se nyt perlkele, kaikki muu on perään vaihdettu paitsi rummut. Perä ylös ja rumpu taas auki. Nyt taisi käydä munkki, ongelmatilanne oli edelleen päällä kun sain rummun auki. Siellähän se käsijarrun välitanko jumitti kenkiä vaikka käsijarruun en ollut edes koskenut ja vaijeri oli löysällä. Meisselillä kun vääsin tankoa, niin kuului paukahdus ja kengät asettuivat takaisin oikeille paikoilleen.
Välitangon päässä oleva hahlo on tosi lyhyt ja se oli kanittanut kenkää vasten jossain vaiheessa kun olin jarrua polkenut. Mahtaakohan nämä tangot olla oikeissa mitoissaan ? On tainnut aiemmatkin jumit johtua tästä samasta ongelmasta!
Kertaakaan en ole vain päässyt tilannetta näkemään aikaisemmissa jumituksissa, kun olen ensin kehinyt kenkiä löysemmälle ja pyöritellyt rengasta edestakaisin. Tämän jälkeen jumi ei ole ollut enää päällä. Nyt kun aloin miettimään, niin tämä samainen tanko taisi olla kuskinpuolella silloin kun jumi ekan kerran keväällä iski päälle. Jossain vaiheessa tanko vaihtui oikealle puolen ja nyt viimeiset jumit ovat kaikki sattuneet tällä puolella.
Tankoa pois purkaessani huomasin, että oikean puolen jarrusylinterikin oli alkanut vuotamaan. Kumissa reikä, mistä tippasi jarrunestettä. Kestihän se melkein kuukauden. On tainnut ottaa kipeää, kun olen jarruja joutunut sen miljoona kertaa purkamaan.
Onneksi hyllyssä oli tällä kertaa läjä jarrusylintereitä joten tämä vastoinkäyminen oli äkkiä ohitettu.
Miljoonalaatikosta löytyi yksi säädettävä välitanko ja kasasin jarrut kokeeksi sillä.
Nyt sain säädettyä käsijarrunkin ilman ongelmia! Kumpikin puoli ottaa kiinni niinkuin pitääkin, kun käsijarrukahvasta vetää.
Kävin heittämässä koeajon. Jarrut ottavat tasaisesti, ei jumpsutusta ja mikä tärkeintä, nyt ei rumpu lämmennyt eikä juminut yhtään. Onkohan tuo viallinen välitanko ollut kokoajan pahan alku ja juuri. Jotain vikaa niissä vanhoissa kilvissäkin oli kun niillä ei saanut säädettyä kenkiä koskaan oikein kunnolla ja jarrutukset olivat aina enempi vähempi jumpsutusta.
Nyt alkoi näyttämään jo niin hyvältä, että bongasin itseni Lidlistä olut ostoksilta ;)
Ei levyjarruprojekti oikein lähtenyt lentoon. Tuli kokeiltua niin Boschin kuin Lucaksenkin satuloilla/kiinnikkeillä eikä kumpikaan mahtunut paikoilleen. Lopulta selvisi, että napaa pitäisi saada ulospäin noin 15mm tai sitten leikkeitä pitäisi muokata ja siirtää satuloita sisäänpäin. Laserleikkeet oli tehty alunperin varhaispallukan perään ja nyt paljastui, että akselitumppien pituudessa on ainakin eroa myöhäispallukkaan. Mulla on tottakai lyhyet akselinpäät joten ei onnistu navan siirtäminen ulospäin. Päätin siirtää tämän projektin tulevaisuuteen ja ruuvata alle rummut millä selvittäisiin edes tämän kesän ajot.
Tilasin kokonaan uudet hilut taakse, kilvet, rummut, jouset, jne. Uudet kilvet olivat nyt JP Groupin tuotoksia, vanhat olivat jotain muuta. Mitään suurempia eroja en kilpien välillä löytänyt muutakuin että vanhat olivat enempi vähempi mutkalla sinne tänne ja muutama reikä saattoi olla millin pari eri kohdassa. Kenkien alakiinnikkeet, tähtimutterien paikat, olivat hieman eri kulmassa ja erinäköiset kuin vanhoissa kilvissä.
Mutta mutta, ei ihan putkeen mennyt tämäkään. Toinen uusista rummuista oli valmiiksi lommolla kun sen paketista kaivoin esiin. Tänä kesänä ei tunnu mikään menevän putkeen, prkl. Katsotaan meneekö takuisiin...
Uusi kenkien asennussarja oli jousien jäykkyyden osalta hurjasti piukempi. Ylempi kenkiä yhteen kiskova jousi oli myös noin 10mm lyhempi kuin paikoillaan ollut. Hetken sai huutaa ja kirota, että sai nämä kietaistua paikoilleen. Uudessa setissä myös kenkiä kilvissä kiinni pitävät tapit olivat useamman millin pidemmät kuin vanhassa asennussarjassa. Katsotaan olisiko näillä vaikutusta kenkien palautumisongelmiin.
Nyt uusi rumpu mahtuu kilven sisään ilman ongelmia eli jotain eroa kilven mitoissa on. Näillä uusilla kilvillä ei tarvitse rumpuja alkaa sorvailemaan! Mutta rummun kun laittaa napaan kiinni, niin rumpu hinkuttaa kilven etu- ja takaosassa olevaan kohoumaan. Kuvassa punaisien nuolien osoittamat paikat (tässä vaiheessa kävin huutamassa takametsässä).
Kuskinpuolella edemmän kuin apparin puolella mutta kummallakin sen verran, että ei voi näin jättää. Ajattelin kokeilla shimmata napaa millin pari ulospäin, sitten rumpu ei uppoaisi niin syvälle. Huomenna hakemaan sovitteita kaupasta, toivottavasti niillä selviäisi eteenpäin. On tää savotta, jos joku kohde paranee, niin jostain muualta leviää homma käsiin.
Edelleen auto siis pukkien päällä ja haaveillaan bussimatkoista...
Tänään sain sorvatut levyt ja navat kotitalliin. Pääsin sovittamaan napaa ja levyä satulan kanssa. Nyt alkoi valkenemaan. Eihän tämä Boschin satula kiinnikkeineen edes mahdu tuonne sovitteen ja levyn väliin.
Samalla selvisi miksei 14" vanne eilen sopinut paikoilleen. Näköjään Astra G:n satuloita on ainakin kahta eri mallia kiinnikkeineen ja mulle sattui tottakai väärä malli.
Eilen meinasin jo luovuttaa ja tilata uudet jarrukilvet mutta jos nyt vielä yritetään rypistää tämä kasaan ennen kesälomia. Puhalsin navat puhtaaksi ja sipaisin maalin pintaan.
Nyt vain jostain oikeanlaiset satulat/kiinnikkeet ja matka voisi taas jatkua...
Ei ne takajarrut tunnu toimivan. Rummut tai kilvet tai jotain muuta on ropellilla. Kun kengät kehii tarpeeksi lähelle rumpuja, niin jostain aina hikuttaa sen verran että lopulta lämpölaajeneminen hoitaa loput ja jompi kumpi takarumpu on aina jumissa. Jos taas jättää kengät kauemmaksi, niin jarruttaminen on yhtä jumpsuttamista, ottaa, ei ota, ottaa, ei ota...
Tätä kuvanmukaista tilannetta on nyt tullut harjoitettua ihan tarpeeksi.
Näillä rummuilla ei kesän ajoja ajella ja uusia kilpiä ja rumpuja ei kehtaisi enää ostaa. Haalin tässä jo aiemmin kasaan levyjarruja varten rojuja ja päätin sovitella ne samantien paikoilleen. Laserleike sovitteet, uudet 190 mersun etulevyt ja Astra G:n takajarrusatulat romikselta.
Sovitepalat puhaltelin ja maalasin mustaksi. Menivät nätisti paikoilleen.
Satuloiden kiinnikkeet puhalsin myös puhtaaksi ja maalasin. Levyille tulevat navat on levyjen kanssa vielä sorvattavana mutta koesovitin satuloita vakio napojen kanssa. Nyt alkoi vahvasti vaikuttaa siltä, että ei tuohon vakio 14" vanne mahdu päälle, vaikka niin annnoin itseni ymmärtää. KELE!
Nyt ei ole mitään muistikuvaa miten paljon levy tuo vannetta ulospäin mutta pahalta näyttää.
Jarruongelmista syntyikin kunnon lumipalloefekti. Lopulta tuli uusittua sylinterit molemmin puolin, letkut, kengät ja pyöränlaakerit. Tämän jälkeen vehkeellä pystyi jo ajamaan ja jarruttelemaan mutta rummut taitavat olla sen verran kierot, että välillä tuntuu pientä jumpsutusta jarruttaessa. Kenkien kehiminen on myös pirun tarkkaa puuhaa, kun aina jossain kohdassa meinaa jäädä kengät hinkuttamaan ja sitten taas rumpu lämpiää.
Eilinen kuukausi meetinki Petäjävedellä meni jo kohtuu kivuttomasti. Lähdin matkaan koko yhdistelmällä, tulipahan testattua kärrynkin kunto. Oikea puoli vielä hieman laahasi mutta illalla säädin sitäkin pari napsua auki ja sen jälkeen tuntui asettuvan sekin puoli. Uusia rumpuja en ala enää ostamaan, näillä sitkutellaan nyt kesän yli ja talvella rakennetaan levyt taakse.
Keväällä ihmettelin ohjauksessa ollutta väljyyttä ja simpukan säädöillä ei ollut asiaan mitään vaikutusta. Meinasin jo ostaa uuden simpukankin kunnes keulaa purkasessani huomasin, että simpukkahan oli irti rungosta! Simpukan nuljuaminen osui silmään vasta kun keulan pohjapellin ruuvasin pois edestä. Näköjään jokainen neljästä pultista oli parin kesän ajojen aikana löystynyt millin-pari. Pultit takaisin momenttiin ja kas kummaa, simpukan pystyi säätämään ja ohjauspyörän välykset asettuivat tehtaan arvojen sisään! Nyt auto pysyy taas omalla kaistalla kovemmassakin vauhdissa.
Saa nähdä kauanko nyt selvitään ilman remontteja...
Eilen vaihdoin kuskinpuolelle taakse uuden jarruletkun. Ei auttanut renkaan jumitteluun. Tänään aamulla purin jarrut ja vaihdoin uuden jarrusylinterin. Tuo paikallaan ollut oli vähän pullahtaneen näköinen.
Uusi jarrusylkkä paikoilleen, jarrujen säätö ja tällä kertaa kaikki vaikutti toimivan pukkien päällä kuten pitääkin. Motarille, tovi ajoa ja taas oli rumpu kuumana. Nyt tuntui persauksessa omituista tärinääkin kun ajoin joten heräsi epäilys, että laakeri olisi poikimassa. Perä ilmaan ja napa purkuun. Siellähän se ulompi laakeri jurnutti ihan tosissaan kun käsin pyöritteli.
Noin 400km näillä viime syksynä vaihdetuilla laakereilla ehdin ajaa. Rasvaa tuolla oli mutta mahtoiko ottaa itseensä lämmöistä, kun jarrusylkkä rumpua jumitti...
Eilen kurvattiin juniorin kanssa noutamaan moottoripyörää reilun sadan kilsan päästä. Lähdettiin bussilla, sopiva tilaisuus suorittaa pidempi koeajo. Kärry perään ja tienpäälle!
Öljyn lisäjäähystä ei paljon iloa ollut, ei se tuolla renkaan takana/akkutelineen alla saanut tarpeeksi viileää ilmaa. Helteessä, mäkiä ylös puskiessa kärryn kanssa lämmöt kipusivat lopulta lähes samaan missä ne viime kesänäkin heiluivat. Varovainen arvio voisi olla noin viisi astetta matalammat lämmöt kuin ilman lisäjäähyä. Vauhtia kun hölläsi, niin lämmöt kyllä laskivat nopeammin kuin ennen. Voisi tuosta ehkä soivan pelin vielä saada, jos vaikka kokeilisi jotain ilmanohjainta tai puhallinta kaveriksi.
Uudet kaasarit ja virranjakaja eivät vaikuttaneet polttoaineen kulutukseen. Samat lukemat kuin vanhallakin setupilla eli 10-11 litraa satasella, kärry perässä ja reilu 80km/h vauhtina.
Perille kun päästiin, niin kuskinpuolen takarumpu oli tulikuuma. Jotenkin tuntuu, että tänä keväänä tämä homma ei meinaa oikein lähteä lentoon. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat joten bussin perä ilmaan.
Jarrut eivät laahanneet ja rengasta pystyi pyörittelemään. Nämä uudetkin rummut tuntuivat ottavan jonkun verran jarrukilpiin kiinni joten arvelin lämpöjen nousun johtuneen siitä. Rummuista rälläkällä siivut pois ja takaisin alle. Kihinä ja hinkutus äänet loppuivat siihen.
Aamulla käännettiin keula kohti kotia ja sateessa työnneltiin takaisin päin. Takarengas kun paiskoi tienpinnasta vettä öljynjäähyyn, niin lämmöt pysyivät hyvin kurissa ;) Mutta edelleen kuskinpuolen takarumpu tuntui lämpenevän. Kyllä nämä jarrut nyt koettelevat. Joko kengät eivät keskity tai käsijarruvaijerit jumittavat tai jotain....
Pariin kertaan käytin takajarrut tuossa alkuillasta vielä palasina ja kehin jarrut. Koeajolenkki ja nyt ei rummut lämmenneet mutta käsijarru lakkasi toimimasta, prkl. Bussi talliin ja jatketaan huomenna taistelua.
Viime viikolla sain bussiin uuden 123 jakajan ja puolan. Kiva päivitys mutta ei näistä ollut iloa korkeisiin HC arvoihin tyhjäkäynnillä. Korkeat HC arvot eivät siis johtuneet sytkäongelmista.
Lauantaina ruuvattiin muutama tunti kaasareita ja sytkää päästömittarin kanssa. Lopulta saatiin pihalle lappunen millä katsastus saatiin läpi eli nyt on ajoaikaa taas pari kesää. Vanhoista kaasareista paljastui useampikin vikapaikka mistä ei kierroksilla ollut haittaa mutta tyhjäkäynnillä kone kävi käytännössä vain 3-4 sylintereillä. Lisäksi 1 ja 4 sylinterien venttiilit olivat liian piukalla talven säädön jäljiltä ja oikeanpuolen pakosarja vuotaa lätkytti ihan tosissaan, moniongelmainen on hän.
Oikeanpuolen solenoidi oikkuili ja väljä läppäakseli päästi ilmaa niin reilusti, että kaasaria täytyi ruuvata todella rikkaalle jotta 1-2 sylinterit ylipäätään kävivät. Vasemmanpuolen kaasarista paljastui viallinen tyhjäkäynnin kylmäkäynnistys rikastin palikka. Tuo sähköllä ohjattava kikkare rikasti reilusti 3-4 sylinterin puolta kokoajan, oli kone sitten kylmä tai kuuma. Myös vasemmanpuolen läppäakseli alkoi olla tiensä päässä.
Räjäytin kaasarit palasiksi ja useammasta eri yksilöstä keräilin käyttökelposia osia. Lopulta sain kaasarit kuntoon. Tai no, kuntoon ja kuntoon, läppäakselit olivat edelleen väljät.
Tässä vaiheessa alkoi olla mitta täynnä vanhojen romujen kanssa. Akselit kaipaisivat holkituksen ja senkin jälkeen olisi epävarmaa tulisiko näistä oikeasti hyvät. Laitoin kaasarit hyllyyn ja tilasin alkuviikosta tehdasuudet Brosolit. Pari päivää odottelua ja tänään paketti saapui ovelle.
Teoriassa näiden piti olla pulttaa kiinni ja aja mallia mutta eihän se ihan niin mennyt. Näissä ei ole tyhjäkäyntipiiriä kuten vanhoissa Solexeissa joten poistin konehuoneesta tyhjäkäyntipiirin putket ja jätin vain imusarjojen välille balansointi putken. Cut-off solenoideja ei uusissa Brosoleissa ole joten johtosarjaan jäi vain ryypyn piuhat.
Kaasuvivuston kiinnikkeiden reiät rungoista löytyi mutta alemmassa reiässä ei ollut kierteitä. Väänsin puuttuvat kierteet. Seuraavaksi tajusin, että näissä ei ole palautusjousille paikkoja. Kikkailin nyt kuvanmukaiset palautusjouset, käyttäen vanhoista kaasareista sähköryypyn kiinnitys rinkulaa ja vivustoon porasin reiän jouselle. Lisäsin yhden palautusjousen myös kaasareiden väliseen vivustoon.
Alunperin meinasin käyttää vanhojen Solexien vipuja mutta eihän ne näihin passanneet. Brosolien vivuston kiinnityspisteet ovat hieman syvemmällä ja alempana kuin alkuperäisten Solexien joten kaasuvivuston kanssa joutui painimaan. Aika jouhevasti sen sain jo toimimaan mutta pitää seurailla mitä kuulanivelet tykkäävät kun ovat hieman sivussa alkuperäisestä linjastaan. Tyhjäkäynti asettuu nyt 1000rpm paikkeille ja alemmas ei kaasareiden säätöjä käyttäen pääse, sen verran vivusto vielä ahdistaa.
Vanhoja kaasareita purkaessa kohokammioista löytyy pikkuisen töhnää joten lisäsin suodattimet kummankin kaasarin eteen. Tällainen asennus näistä sitten lopulta tuli.
Nyt kaasarit tottelevat säätöjä heti kun seosruuveihin koskee eli väljien läppäakselien aiheuttamat ongelmat ovat historiaa. Veivasin alustavat säädöt ja synkkasin kaasarit. Säätörumban aikana ei tarvinnut kertaakaan koskea kaasupolkimeen, kun konetta kuumana käynnisti. Riitti kun avoimesta ikkunasta vain käänsi vähän virta-avainta. Jokohan ne kuumakäynnistysongelmatkin poistuisivat takavasemmalle...
Kone tuntuu toimivan ajossa OK, kelaa vauhdin helposti reiluun sataseen ja siellä pysyy pintakaasulla. Nyt täytyy heittää joku pidempi lenkki ja tutkailla miltä tulpat näyttävät ja mihin kulutus asettuu. Päästölappusen meinasin vielä käydä ottamassa pihalle, niin näkee oliko näillä muutoksilla mitään vaikutusta tyhjäkäynnin HC arvoihin.
Koeajolenkin jälkeen simuloin "tankilla käyntiä". Eli lämmin kone sammuksiin muutamaksi minuutiksi ja sitten kokeillaan käyntiin. Sehän lähti melkein heti! Aiemmin sai veivata ihan tosissaan, pidemmän tovin kaasupohjassa ennenkuin vaivalloisesti alkoi pyörimään. Eli vanhat kaasarit taisivat sittenkin tulvia imusarjaan, kun koneen kuumana sammutti.
Huomenna tsekataan vielä miten ryypyt toimii kylmäkäynnistyksessä ja sitten kovaa ajoa!
Nonni, tarkoitus oli ottaa bussi vapun jälkeen käyttöön mutta eihän siitä mitään tullut. Bussi pomppasi katsastuksessa päästöjen osalta, HC oli 2110. Ei kiva. Vahva veikkaus on, että syyllinen löytyy sytkäpuolelta joten nyt odotellaan muutamia uusia osia ja jos vaikka ens viikonloppuna pääsisi pakokaasumittarin kanssa säätämään ja paikallistamaan vikaa.
Konttorille kun ajelin, niin välillä takapäästä kuului hinkutusääniä. Nuo uudet, aidot VW jarrurummutkin ottivat ajoittain kiinni jarrukilpiin. Kai se on uskottava, että uustuotanto jarrukilvet vain ovat väärän kokoiset. Ne alkuperäiset VW kopio rummut eivät tuolla mahtuneet pyörimään ilman sorvausta ollenkaan.
Huomenna rummut mukaan töihin ja sipaiset niistä pikkuisen pois, niin mahtuvat pyörimään ilman kosketuksia. Helpompaa kuin alkaa jarrukilpiä vaihtamaan laadukkaampiin. Nyt voi todeta, että kaikki jarruosat mitä ostin silloin kolme-neljä vuotta sitten ovat olleet täyttä paskaa. Noh, oppirahat on nyt maksettu.
Rumpuja pois purkaessani kävin kurkkimassa auton alle. Yllätys, yllätys, siellähän se helvetin öljyhelmikin oli taas lohkon ja askin yhtymäkohdassa. Mikään talven korjauksista ei siis ollut osunut kohteeseen vaikka vuodon syy oli muka päivän selvä juttu. Nyt loppui kiinnostus ja annan koneen olla paikoillaan. Ajetaan kesä, jos vain päästöt saadaan kohdalleen ja puretaan tekniikka syksyllä pois.
