Alkuperäisen virranjakajan korvasin uudella reilu viikko sitten. Hommasin tuliterän alipaine kärkijakajan ja siirsin Pertronixin rojut uuden jakajan sisään. Nyt sain säädettyä sytkän kohdalleen ilman ongelmia muutamassa minuutissa. Kylläpä se vanha olikin väljä joka suuntaan, kun pääsi uuteen vertaamaan! Jakajan mukana tulleet kärjet ja konkka siirtyivät varaosalaatikkoon backupiksi.
Kaasarit käytin viikonloppuna vielä kertaalleen palasina ja säätösession jälkeen kaikki pelasi jälleen kerran pikkuisen paremmin. Tsekkasin tulpat ja kaikki näyttäisi sielläkin puolella olevan ihan OK. Kaikesta säätämisestä huolimatta takana on jo 450 huoletonta kilometriä.
Viime päivien aikana olen suorittanut pientä lisävarustelua. Teemana punainen ;) Sammuttimen kaveriksi varoituskolmio, punainenristi (PV:n lääkintämiehen laukun sisällöllä paikkaa suuremmankin vahingon) ja punainen työkalupakki mihin olen pakannut tarkoin valikoidun setin työkaluja millä pärjää reissussa. Vielä kaveriksi punainen pikkutunkki ja pukki, niin pakollinen reissuvarustus alkaa olla kunnossa.
Viime viikolla syntyi virallinen mallimerkintä bussin persaukseen :)
Pöytälevy syntyi massiivilaminaatista, bussinkeltaisesta tottakai ;) Vähän overkilliä, pöytä tulee kestämään isältä pojalle.
Kaipaa vielä hienosäätöä, ei tuo valmismekanismi/jalka ihan pulttaa-kiinni ollut. Mutta yhden koe-aterian jo pöydältä nautiskelin, toimii. Pöydän saa helposti pois, siirtyy eteen-taakse eli pöytä on käytettävissä vuoteen levityksen jälkeenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti