Männäviikolla sain kiikutettua kannet koneistamoon. Uudet venttiilit, ohjurit ja jouset löytänevät siellä paikkansa.
Tupla-Solexit olisi nyt putsattuna ja jäävät odottelemaan uusia tiivisteitä.
M7 kierteellä varustettujen pulttien löytäminen meinasi olla hankalaa. Lopulta sopivat löytyivät Sitikoita harrastavan kaverin miljoonalaatikosta. Nyt on jarrurummutkin kiinni ja bussissa on pieni palanen ranskaa ;)
Projekti alkaa olla siinä vaiheessa, että kaikkeen pikku nysväämiseen kuluu tuhottomasti aikaa. Postipoika toi lisäksi läjän osia, mitä olen yrittänyt muiden puuhien ohessa asennella paikoilleen. Sivuhommina räjäytin vielä tupla Solexit osiksi. Nyt on taas niin monta hommaa kesken, ettei tiedä mitä tekisi...
Solex merkkisiä kaasareita onkin viimeksi tullut rassattua joskus alta viidentoista vanhana joten siitä on kulunut tovi jos toinenkin. Puhalsin käyttötangot puhtaaksi ja maalasin mustaksi. Muita osia olen suihkinut soodalla aina kun muista hommista on joutunut ottamaan tuumaustaukoa. Hiljaa hyvä tulee.
Etuvalot saivat kromirinkulat ympärilleen. Halvat metalliset rinkulat osoittautuivat yllättävän laadukkaiksi. Täytyy varmaan vielä pyyhkäistä sisäpuolelle kotelosuojat etteivät heti ruostu puhki.
Kaasupoljinmysteeri ratkesi uudella polkimella, missä vivuston kiinnitys on puolivälissä poljinta.
Käsijarruvaijereiden suojaputkien etupäähän laitoin kytkinvaijerista tutut pölysuojat. Nyt voisi aloittaa käsijarrun säätörumban.
Jarrupuoli valmistui lopulta muutenkin, kun sain uuden jarrunestesäiliön. Todo-listalle siis jarrujen ilmausta.
Etuoviin ja liukuoveen asensin uudet sisävalokytkimet. Vielä puuttuisi sisävalot piuhojen toisesta päästä.
Sisäinen rekkamieheni rakastaa kromia ja äärivaloja, joten sellaiset oli bussiinkin saatava. Pitkällisen etsinnän jälkeen löysin oikeanmalliset tuikut nurkkiin.
Akun kiinnitysrautaa paikoilleen laittaessa törmäsin vastoinkäymisiin. Konehuoneen luukun alkuperäinen saranatappi otti ja murtui poikki, sain luukun melkein päähäni. KELE, nyt onkin kiva hitsailla tilalle uusi tappi. Saa nähdä joutuuko maalaamaan koko luukun uusiksi tämän korjauksen jälkeen.
Ikeasta tarttui matkaan sävy-sävyyn jäätelökauha. Jospa tällä vielä joskus pääsisi tienpäälle ja jäätelön ostoon ;)
Osatilausta odotellessa päätin tutkia bussin alkuperäistä laturia. Remppaan tarvittavien osien hinta on niin naurettavan pieni, että päätin lyödä laturin lihoiksi. Tulipahan opiskeltua tämäkin aihe perinpohjin, nyt tuon osaa korjata vaikka tienpäällä ;)
Puhalsin osat puhtaaksi ja ruiskin hieman mustaa maalia. Laakerit alkoivat olla tiensä päässä joten nyppäsin ne irti. Liukurenkaat olivat kuluneet melkein loppuun joten irroitin myös ne.
Pakastettuun ankkuriin lopsahtaa liukurenkaat ja laakerit helpommin ;) Tinasin uudet liukurenkaat ja hiilet paikoilleen.
Asensin kumpaakin päähän uudet laakerit ja niputin laturin kasaan.
Pyörittelin laturia testipenkissä ja vaikuttaisi pikaisesti kokeiltuna toimivalta. Annetaan lopullinen tuomio sitten, kun tuota pääsen koneen kupeessa koeponnistamaan. Jos ei muuta, niin ompahan ainakin nätti vaihtolaite, jos uuden joutuu jossain vaiheessa hankkimaan ;)
Eipä nuo tehdasuudetkaan laturit kauheasti ole vakuuttaneet. Keväällä toisesta harrastepelistä poiki uusi laturi 50km ajon jälkeen. Hain uuden ja se piti heti pakasta vedettynä kauheaa ääntä ja vasta seuraava osoittautui toimivaksi. Jotenkin sitä vain luottaa enemmän näihin alkuperäisiin vehkeisiin....
Koetetaampa taas pitää kirjaa viikon aikaansaannoksista. Sosiaalista elämääkin piti hieman harjoittaa, niin tallitunnit jäivät vähäisiksi. Lohkonpuolikkaita puhdistelin toistamiseen paineilman, liuottimen ja veden kanssa. Taidan sittenkin jättää öljykanavat aukomatta, kyllä tuo sen verran puhtaalta tapaukselta alkaa vaikuttaa. Vielä tässä tosin ehtii mielensä moneen kertaan muuttaa ennenkuin kasaamista pääsen aloittelemaan, joten ei nyt vielä lopullista päätöstä tehdä.
Koneen sisuskalujen arpominen päättyi perjantaina. Viimeisen puolenvuoden aikana olen useampaan otteeseen ollut hydraulinostajien puolella, välillä taas alkuperäistyyliin mekaanisella linjalla. Lopulta kallistuin mekaanisiin nostajiin, kun kohtuuhintaista työntötankosarjaa ei mistään kaupasta tuntunut enää löytyvän. Mekaanisiin tönärit löytyivät omasta hyllystä, ongelma ratkaistu ja arpominen päättyi tilausnappulan painamiseen. Nyt on siis tilattu uusi nokka, nostajat, laakerit, sylinterit, männät, jne.
Vaikka suurin osa sähköistä onkin jo valmiina ja koeponnistettuna, niin pientä nysväämistä tuntuu aina vaan riittävän. Vetelin piuhat sisävaloille kattoon ja ovikytkimille. Lisäksi tein muutamia omia lisäyksiä, katolle joka nurkkaan äärivalojen piuhat ja matkustamon tulevan pöydän yläpuolelle "lukulampun" piuha.
Valmis johtosarja nopeutti kokonaisuutta hurjasti. Asennuksen aikana bussin sähköt ovat tulleet niin tutuiksi, että nyt nuo osaisi kyllä rakentaa tyhjästä itsekkin vaikka silmät kiinni mutta edelleen mahtaisin silti kallistua valmiiseen sarjaan, ajansäästöön vedoten. Ainut miinuspuoli tässä johtosarjassa oli vääränmittainen peruutusvalojen piuha, yksi musta piuha piti tehdä itse uusiksi, kun en jaksanut tuosta vielä johtosarjan toimittajalle tehdä reklamaatiota.
Lämmityslaitteen puhaltimen ripustelin konehuoneeseen ja samalla kytkin siihenkin sähköt.
