lauantai 12. lokakuuta 2019

Termostaatin korjaus

Syyshuoltoa tehdessä huomasin, että termostaatti oli hajonnut ja koneen ilmaohjaimet olivat kokoajan auki asennossa. 2013 vuonna ostettu uustuotanto termostaatti oli vetäissyt viimeisen henkäyksen jossain vaiheessa kesällä. Haitariosasta en löytänyt murtumia joten heräsi epäilys, että olisiko tuo vain pettänyt jostain juotoksistaan. Ei kehtaisi taas tilata Jenkkilästä uutta 140 euron type 4 koneen termostaattia. Tässähän olisi oiva paikka opetella termarin korjaus.

Kaasupoltin kouraan ja termostaatti palasiksi.


Puhdistus ja tarkastus osille. Samalla rassasin vaijeripäästä täyttöreiän auki. Juotin tötterön takaisin kasaan. Isopropyylialkoholi passaisi lukemani perusteella nesteeksi termarin sisälle.


Muutama millilitra täyttöreiästä sisään ja puristus kasaan.


Täyttöreikä tinalla umpeen ja koeponnistus keittokattilassa. Tuntuisi olevan tiivis ja laajenee lämmetessään lähes oikeilla lukemilla ja painuu kasaan jäähtyessään.

Ruuvasin termarin takaisin koneen kylkeen ja kasassa olessaan mittakin on ihan Bentleyn manuaalin mukaisissa lukemissa eli noin 35mm. Hyvä hyvä, katsotaan kauanko taas kestää.

torstai 3. lokakuuta 2019

Battery monitor II

Oikeassa olin aavistusteni kanssa. Ohjauksessa tuntui välystä ja sille löytyi ihan syykin. Simpukalta tulevan ohjausvarren pallonivel oli löysällä apusimpukassa. Väljää ei ollut paljon mutta kun se kaikki kertautuu moninkerroin ratille saakka päästyään. Sokka oli paikoillaan ja en keksinyt löystymiselle mitään muuta syytä kuin maalin kulumisen pois apusimpukan varren ja nivelen välistä. Aikoinaan tuo apusimpukan varsi tuli ruiskittua kauttaaltaan ja samalla nivelten reiätkin saivat paksun maalikerroksen. Käsi pystyyn virheen merkiksi.


Kiristin nivelen, rasvasin keulan ja tadaa, ohjaus oli jälleen priima kunnossa! Samalla maalasin kiveniskemiä saaneen kallistuksenvakaajan, kesällä tuli muutaman kerran leikittyä aura-autoa kapeilla sorateillä.

Valojen kuntoa kun tarkastelin, katsastus päivä lähestyi, niin huomasin että jarruvalot olivat jälleen kerran pimeänä. Vuosi sitten sama juttu. Yleismittarin kanssa auton alle ja siellä se anturi oli taas pimeänä.


Uusi anturi tilalle ja valot alkoivat toimia. Tällä kertaa erimerkkinen anturi, katsotaan kauanko kestää. Leima tuli haettua ja taas saa kurvailla vuodenpäivät eteenpäin.

Kesällä kaveri vinkkasi Battery Monitor nimisestä palikasta ja puhelimen sovelluksesta. Tämähän kuulosti just passelilta hupiakun valvontajärjestelmältä. Rojut tilaukseen eBaystä, maksoikohan jotain 20€ kotia tuotuna.


Palikka akun napojen väliin.


Puhelimeen AppStoresta sovellus ja nyt puhelin ilmoittaa automaattisesti akun varaustason, kun saavun auton lähistölle. Sovelluksen käynnistämällä saa sitten kaivettua lisää tietoa akun tilasta. Parin viikon käytön jäljiltä vaikuttaisi toimivalta toteutukselta. Ei tarvitse enää jännittää mikä on hupiakun kunto.

 

lauantai 14. syyskuuta 2019

Syysretki

Sattui perjantaille auringonpaistetta ja kutsu kaverin mökille joten ei muuta kuin bussi parkkiin järven rannalle.


Tuli testattua täysin "omavarainen" leirintäkin. Tontilla kun ei ollut sähköä tarjolla, niin kokeiltiin selviämistä hupiakulla ja kaasulla. Hyvinhän se sujui. Valot toimi akuilla, kylmälaukku ja muurikka kaasulla. 


Uni maittoi bussissa ja tuulilasin läpi sai katsella auringon nousua. Aamupalankin tarkeni syödä t-paidassa ja shortseissa! 


Hauskaa oli. Kesän viimeinen reissu taisi olla tässä. Ens viikolla pitäisi käyttää leimalla joten sunnuntai taitaa vierähtää huoltohommissa. Ohjauksessa on alkanut tuntua hieman väljää, saa nähdä joutuuko niveljumppaa harrastamaan.


torstai 5. syyskuuta 2019

Uusi hupiakku

Uudeksi hupiakuksi valikoitui 80Ah malli. 100Ah:n akkua ensin metsästin mutta kaikki vaihtoehdot olivat joko mitoiltaan liian isoja tai sitten napaisuus ei miellyttänyt. Kyllä tuollakin nyt pärjää siihen saakka kunnes auton saa valtakunnan verkkoon kiinni tai napsauttaa kaasun päälle.


Samoilla vauhdeilla vaihdoin kabiinissa olleen USB latauspistokkeen perinteiseksi tupakansytytinmalliksi. USB rasian jatkuvasti loimottava ja akkua hitaasti syövä sininen valo ei miellyttänyt. Lisäksi tuo USB laturi oli aivan älyttömän hidas.


Perinteistä tupakansytytinrasiaa kaipasi myös autopuhelin, 3110 kun ei USB:stä paljon kostu :) Nyt ei tarvitse jakaa samaa rasiaa kylmäkoneen ja puhelimen kesken.



sunnuntai 1. syyskuuta 2019

FVWAKS Busstreffen 2019

Viikonloppu oltiin Busstreffeillä Saarijärvellä, Summassaaressa. Teltta jätettiin tällä kertaa kotia ja yövyttiin autossa järven rannalla.


Menomatkalla hupiakku otti ja kuoli lopullisesti. Sitten startin yhteydessä paukautti sulakkeen ja jostain syystä matkassa ei ollut yhtään varasulaketta vaikka niitä mielestäni olin hanskalokeroon talvella varannut. Onneksi matka ei ollut pitkä ja selvittiin sähkötolpan perään ennenkuin eväät pääsivät lämpenemään. 


Noin kymmenkunta VW hyötyajoneuvoa taisi olla paikalla. Tällaiselle pikkuporukalle paikka sopi mainiosti. Hotellin puolella oli tarjolla buffettia ja aamupalat. Kylpylässä pääsi saunomaan ja pulikoimaan altaassa. Hauskaa oli! Yöllä paistettiin lettuja, katseltiin kokkoa ja potkittiin renkaita.



Hupiakun lisäksi kohtasimme muitakin vastoinkäymisiä. Sähkötillikasta meni lasi rikki, puhelimen laturi todettiin rikkinäiseksi kun leiriä pystytettiin, lettujenpaisto-otsalampusta hyytyi patterit ja kotimatkalla muurikka oli yrittänyt tulla retkipöydän läpi.


Huomenna akkukauppaan!

lauantai 10. elokuuta 2019

Voihan lukkomutteri

Pari päivää sitten alkoi jälleen kuulostaa siltä, että pakosarja ääntää. Könysin auton alle ja taas ne kaikki mutterit oli vähän löysällä! On se kumma, tätä vaivaa on ollut joka kesä ja joka koneessa. Välillä saa päästellä monta tuhatta kiristysten välissä ja välillä saa olla kirraamassa samantien.

Eilen sattui ensimmäistä kertaa eteen yksi ohje type 4 pakosarjojen sovittamisesta ja kiinnityksestä. Luulin jo lukeneeni kaiken type 4 materiaalin netistä ;) Tästä innostuneena tilasin nipun kuparisia lukkomuttereita mutta tänään hoksasin, että omassa laatikossa olikin jotain M8 lukkomuttereita. Nämä omat oli tosin 13mm avaimelle, toisin kuin nuo ohjeessa olevat 12 millin versiot.

Noh, Kylien kanssa ajateltiin, että tämähän on vain vartin homma kun tehdään testi. Tähän saakka on tullut käytettyä kuvassa näkyviä 11mm avaimelle tarkoitettuja "lukittumattomia" muttereita. Nuo 11mm mallit tuntuvat painuvan kasaan pikkuhiljaa ja sitä mukaa pakosarja alkaa falskata.


Reilu pari tuntia myöhemmin voin kertoa, että ÄLÄ IKINÄ ruuvaa lukittuvia kuparimuttereita (ainakaan tällaisia 13mm malleja kuin kuvassa) type 4:sen kansien pinnapultteihin. En tiedä oliko nämä mun lukittuvat jotain vääriä vai mikä tässä meni pieleen. Jokatapauksessa mutterin kun pyöräytti kevyesti pinnapulttiin, niin se otti ja jäi ikijumiin pultin päähän. Ei liikkunut eteen eikä taakse. Pois kun veivasi, niin pinnapultti tuli perässä. Kuten näkyy, niin piukassa oli ja tämä oli sitten tässä.


Uusia M9/M8 pinnapultteja ei tietenkään ollut hyllyssä yhtään ja viikon päästä pitäisi olla bussilla Sotkamossa! Onneksi nurkassa nököttävästä varamoottorista irtosi uudenveroiset pinnapultit ilman kiroilua ja sain pakosarjan takaisin kanteen kiinni.

Nyt saunaan ja kylmä olut kouraan....

Niin ja ne hydrauli nostajat. Tässä on tullut hehkutettua, että eivät ole enää naputtaneet talven jälkeen kertaakaan. Noh, parin viime viikon aikana on muutaman kerran kuulunut naputusta vaikka autolla olen lähes päivittäin ajanut. Nyt on taas menty useampi päivä ilman naputusta. Näköjään tuo on ihan tuurista kiinni milloin naputtaa ja milloin ei. Aina se loppuu kun tovin ajaa menemään. Toiste en enää hydraulinostajia nelkkuun laita.


maanantai 29. heinäkuuta 2019

Voihan räpätin

Aamulla pääsi ärräpäitä. Säksätys kuului edelleen, kun kattoluukku auki päästelin töihin. Iltapäivällä otin ja kokeilin sammuttaa auton vauhdissa. No, säksätys kuului edelleen rullatessa kone sammutettuna. Ääni ei siis tullutkaan pakosarjoista! Takarumpu auki ja sieltähän se syyllinen löytyi. Käsijarrun vipu pääsi heilumaan sivusuunnassa ja toimi räpättimenä napaa vasten.


Vivun reikä ja tappi oli hieman turhan väljiä keskenään. Sopivia uusia osia kun ei hyllyssä sattunut olemaan, niin askartelin vivun, tapin ja jarrukengän väliin shimmit millä välyksen sai pois. Taas mennään ilman sivuääniä.

Tulipahan kiristettyä ne pakosarjatkin, se homma olisi jokatapauksessa ollut edessä ennemmin tai myöhemmin.